Kebnekaise aaltolentoleirin kuulumisia

1.4-8.4 kerhomme jäsenet osallistuivat Kebnekaise aaltolentoleirille.

Alkuviikosta oli "turistikeliä" eli aurinkoista ja kirkasta, mutta kuitenkin suhteellisen tyyntä (ilmaista suoritettuun maisemakuvaukseen ja Pirrtivuopion lentopaikkaan tutustumiseen tällainen keli sopii toki mainiosti), mutta loppuviikkoa kohti sopivan suuntaiset aaltolentoon soveltuvat tuulet voimistuivat.

Keskiviikkona olikin jo ekoja merkkejä aaltolentoon soveltuvista tuulista roottoripilvineen ja niiden päälle muodostuvine linssipilvineen. Silloin päästiinkin jo heikommassa nostossa harjoittelemaan aaltojen löytämistä, aaltonostossa pysymistä ja myös muiden purjelentokoneiden huomiointia useiden koneiden liitäessä edestakaisin samassa nostossa. Flarm, eli törmäysvaroitin osoittautuikin erittäin hyödylliseksi varusteeksi, sen varoittaessa ajoissa jos oli toinen kone lähes samalla korkeudella puoli kilometriä lähempänä, näyttäen samalla suunnan, etäisyyden ja korkeuseron. Cumulus toi paikalle myös Flarm seurantalaitteen, joka lähetti tiedot verkkosivustolle, joten myös kentällä lentovuoroaan odottavat tiimin jäsenet pystyivät älypuhelimella seuraamaan koneiden liikkeitä suoraan kartalta korkeus, nopeus ja variometritietoineen.

Perjantaina ja lauantaina Kebne näyttikin jo parhaita puoliaan ja alkoi heti aamusta muodostua lupaavia roottoripilivä ja niiden päälle tuulen tekemiä aaltoja indikoivia "makkarapilviä", joiden tuulen puolen sivulta nosto useimmiten sitten löytyykin. Roottoripilven alapuolella hinauksessa pääseekin pyörteilevän tuulen vuoksi kokeilemaan "töyssyisen kelin" ohjaustaitojaan, kun lopulta päästään roottorin läpi, tuuli tasoittuikin todella tasaiseksi, variometrin näyttäessä 5 m/s lukemia. Irrotus reilun tuhannen metrin korkeuteen ja variometriin jäi lukemaksi +3m/s. Äkkiä kertyikin lisää korkeutta reiluun pariin tonniin, mutta alkoi nostava alue vähetä ja muuttua epämääräiseksi, oli aika suunnata matalamman "ensiöaallon" taakse tuulen alasuunnasta löytyvän, seuraavan "toisioaallon" luokse, johon olikin lupaavasti linssipilveä kehittymässä. Tässä periaatekuva, josta näkee miten aaltojen pitäisi muodostua roottoripilvien päälle (tuulen nopueden ja suunnan muuttuminen eri korkeuksilla ja vuorien muotojen vaihtelu tekee toki nostavien alueiden löytämisen hieman haasteellisemmaksi kuin tämä kaavakuva antaa ymmärtää):

Hieman etsintää ja toisioaallossa variometri näytti nousunopeudeksi jo 5m/s ja ylikin. Korkeutta alkoi kertyä nopeasti 3,4km verran kentästä (eli 3,9km MSL), nostava alue heikkeni tuossa korkeudessa ja oltiinkin jo selkeästi vieressä olevaa linssipilveä korkeammalla. Vielä löytyi heikkoa nostavaa aluetta ja hitaasti päästiin 3,5km (eli 4km MSL) korkeuteen. Aallothan muodostuvat ilmaan tuulen kohdatessa esteen, esimerkiksi vuoren, jolloin rinteeseen osuva tuuli nousee ylemmäs, ilman liike jatkuu esteen takana ja muodostuu turbulenttinen roottori ylläolevan kuvan mukaisesti.

Kun tuulen nopeus kasvaa ylöspäin mennessä, mahdollistuu aaltolento. Ylempänä virtaava ilma törmää alempaa nousevaan ja sekin alkaa nousta, jolloin rinteen alunperin muodostama aaltohäiriö vaikuttaa korkealle. Roottorin päällä olevat linssipilvet tai kansanomaisemmin "makkarapilvet" indikoivat aaltovirtauksen paikkaa ja linssipilven etupuolella (tuuleen nähden) löytyykin nostavat alueet. Vastaavasti alaspäin pääsee linssipilvien takana hyvinkin tehokkasti, jos tulee tarve päästä laskuun esim. kelin "tukkeutuessa" pilvillä tai lumimyrskyn uhatessa lentopaikkaa. Monesti aaltolentoa harrastetaankin lentämällä edestakaisin suhteellisen pitkää nostavaa aluetta tai jos tuuli ylhäällä on riittävän kova, lentämällä vastatuuleen hiljaisella nopeudella, jolloin pysyy mastoon tai ainakin nostavaan alueeeseen nähden paikallaan tuulen nopeuden ollessa sama muin koneen nopeus.

Roottoripilvet ja niiden päälle muodostuvat linssipilvet tulevat näkyviin, kun alempaa noussut kosteampi ilma nousee kastepisterajalle, jäähtyy ja muuttuu näkyväksi vesihöyryksi, myöhemmin mahdollisesti myös jääkiteeksi riippuen ilman lämpötilasta eri korkeudessa.

Loistavat maisemat avautuivat ja 3,5 km korkeudella kentästä pystyikin jo nautiskelemaan hienoista näkymistä, tätähän Kebneltä lähdettiin hakemaankin. Tässäpä muutamia otoksia 3,5km korkeudesta, useimpien pilvien yläpuolelta. Eka kuva Vistaksen laaksoon päin Nikkaluoktan kohdalta:

Etelärinteen takana olevaa tunturialuetta ja hienoja pilvimuodostelmia:

Näkymä Nikkaluoktaan päin:

Näkymä "tuulilasin" päältä Nikkaluoktan takana olevalle etelärinteelle:

Lentojen lomassa nautittiin leirilounaat tekemällä kentän laidalle jäälle nuotio ja nautiskelemalla kevätauringosta makkaranpaiston lomassa:

Heti Pirttivuopioon jo järvelle johtavaa mäkeä alastullessa havaittiinkin Pellen Buick, joka oli Pellen kertoman mukaan jo ainakin 30. kertaa hänen leirikulkupelinään Kebnelle. Pelle itse oli jo 50. peräkkäisellä Kebne leirillään! Pellen kanssa päätettiinkin ottaa VLK ryhmäkuvapotretti Buickin edessä (Kuvassa vasemmalta Seppo, Pelle, Jiri ja Vesa):


Featured Posts
Recent Posts
Archive
Search By Tags
No tags yet.
Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square