Lähes äänettömästi taivaalla liitävä purjelentokone tarjoaa ohjaajalleen upeita elämyksiä. Kone pysyy ilmassa lentäjän taitojen avulla. Vain löytämällä nostavan ilmavirtauksen, termiikin, voi lentoa jatkaa. Purjekone käyttääkin energialähteenään aurinkoa.

  

Purjelentokoulutuksen voi aloittaa nuorena, aikaisimmillaan jo sinä vuonna jonka kuluessa täyttää 15 vuotta. Trafi voi myöntää itsenäiseen toimintaan oikeuttavan lupakirjan kuitenkin aikaisintaan 16-vuotiaalle. Tätä nuorempi purjelento-oppilas voi lentää opettajansa valvonnassa.

​

Purjelentäjän lupakirjaa varten on myös käytävä lääkärintarkastuksessa, mutta vaatimukset eivät ole tiukat. Esim. silmälasit eivät estä purjelentoharrastusta. Kerhot ja niiden muodostamat purjelentokeskukset kouluttavat uusia lentäjiä eri puolilla Suomea. Yleisin kurssi on lupakirjakurssi, jonka suoritettuaan oppilas saa viranomaisen myöntämän lupakirjan.

​

Kerhot ja niiden muodostamat purjelentokeskukset kouluttavat uusia lentäjiä eri puolilla Suomea. Yleisin kurssi on lupakirjakurssi, jonka suoritettuaan oppilas saa viranomaisen myöntämän lupakirjan.

​

Lupakirjakurssiin kuuluu tarvittava, muutaman kymmenen tunnin teoriaopetus ja vähintään 10 lentotuntia ja 50 lentoa, joista 10 yksin. Teoria opetetaan joko lentokoulutuksen aikana tai kuten monilla paikkakunnilla on tapana, erillisen teoriakurssin muodossa jo edeltävänä talvena. Lentokoulutuksessa käytetään kaksipaikkaisia koulukoneita, joissa opettaja istuu takana ja oppilas edessä. Purjelennonopettajalla on käytössään omat hallintalaitteet.

​

Purjekone hinataan ilmaan joko moottorikoneen perässä tai vintturilla. Hinaustapa vaikuttaa myös koulutuksen hintaan. Lentokonehinauksessa lennettävät lupakirjakurssit maksavat noin 1300-2500 euroa. Vintturikurssit ovat halvempia. Kurssien yleisin kestoaika on kolme viikkoa. Myös viikonloppukoulutusta järjestetään mutta satunnaisemmin.
 
Koneensa ohjaamossa korkealla taivaan sinessä purjelentäjä on yksin. Ennen kun sinne saakka päästään, miltei kaikki tapahtuu yhteistyönä kerhoissa. Konekin kuuluu lähes poikkeuksetta kerholle.

​

Peruskoulutuksen jälkeen kerho tarjoaa uudelle pilotille yleensä harjoituskoneen, joka on helppo lentää mutta jonka suorituskyky ei vielä ole huippuluokkaa. Tällaisella kalustolla kerätään kokemusta ja varmuutta ennen siirtymistä haastavampien lentotehtävien ja kovemman kaluston pariin.

​

Kerhot antavat jäsenilleen myös jatkokoulutusta. Siihen voi kuulua mittarilentokoulutus pilvessä lentämistä varten tai matkalentokoulutus, jonka turvin voi lähteä todellisiin purjelentoseikkailuihin eri puolille Suomea. Kokeneet harrastajat lentävät rutiininomaisesti useiden satojen kilometrien matkoja nauttien etenemisen antamista haasteista. Purjekoneilla voidaan harrastaa myös taitolentoa.

​

Harrastuksen jatkon virstanpylväinä ovat kansainväliset purjelennon suoritusmerkit hopea-, kulta- ja timantti-C. Jokaista varten on omat, tiukkenevat vaatimuksensa. Purjelennossa, tunnetaan myös pelkkä perus-C. Sen saa viiden yksinlennon jälkeen.

​

On olemassa purjelentokoneita varustettuna rungon sisään vedettävillä moottoreilla. Tälläisella moottorilla varustettuna purjekone pystyy itsenäiseen lentoonlähtöön sekä matkalla kelin loputtua palaamaan takaisin kotiin. Moottori voi olla myös niin sanottu kotiinpaluumoottori. Tällöin taivaalle pääsemiseksi kone tarvitsee hinauksen, mutta kelin loputtua matka kotiin on mahdollinen moottorin voimalla.